Vapaakenttä-pasianssi, kansainvälisesti FreeCell, on yksi tunnetuimmista yksinpelattavista korttipeleistä. Moni on tutustunut siihen tietokoneella, sillä peli on kuulunut Windowsin mukana tulleisiin klassikoihin jo vuosikymmenten ajan.
Tässä artikkelissa käydään läpi, miten vapaakenttä-pasianssia pelataan, millainen pelialue on ja mikä tekee pelistä poikkeuksellisen muihin pasiansseihin verrattuna. Teksti on yleisluontoinen katsaus peliin.
Mikä vapaakenttä-pasianssi on?
Vapaakenttä-pasianssi on yhden pelaajan korttipeli, jota pelataan tavallisella 52 kortin pakalla ilman jokereita. Nimi tulee pelialueen neljästä vapaakentästä, joihin kortteja voi siirtää väliaikaisesti sivuun.
Peli on niin sanottu avoin pasianssi: kaikki kortit ovat alusta asti näkyvissä. Tämä erottaa sen monista muista pasiansseista, joissa osa korteista on piilossa. Koska kaikki tieto on näkyvissä, peli perustuu päättelyyn eikä arvaamiseen.
Vapaakenttä-pasianssia pelataan aina yksin. Kyse ei siis ole peliä toista ihmistä vastaan, vaan pulmasta, jonka pelaaja ratkaisee itse.
Pelialue ja säännöt
Pelialue koostuu kolmesta osasta. Ymmärtämällä niiden roolin peli aukeaa nopeasti.
Pelirivit (tabloo). Kortit jaetaan alussa kahdeksaan pystyriviin, ja kaikki ovat näkyvissä. Riveissä kortteja järjestellään laskevassa järjestyksessä siten, että värit vuorottelevat: mustan päälle punainen ja punaisen päälle musta.
Vapaakentät. Pelialueella on neljä vapaakenttää, joista jokaiseen mahtuu yksi kortti kerrallaan. Ne toimivat väliaikaisena säilytyspaikkana, kun kortteja järjestellään uudelleen.
Kotipinot (perustukset). Neljään kotipinoon kerätään kortit maittain ässästä kuninkaaseen. Pelin tavoitteena on saada kaikki 52 korttia kotipinoihin.
Kortteja voi siirtää pelirivistä toiseen, pelirivistä vapaakenttään, vapaakentästä takaisin peliriviin sekä pelirivistä tai vapaakentästä kotipinoon. Kotipinoon siirrettävän kortin on aina oltava oikeaa maata ja järjestyksessä seuraava.
Miksi lähes jokainen jako on ratkaistavissa?
Vapaakenttä-pasianssin tunnetuin erityispiirre on sen poikkeuksellisen korkea ratkeavuus. Valtaosa jaoista on ratkaistavissa, mikä erottaa pelin selvästi esimerkiksi perinteisestä Klondike-pasianssista.
Tarkkoja lukuja on selvitetty tietokoneavusteisesti. Windowsin klassisen version 32 000 numeroidun jaon joukosta on löytynyt vain yksi jako, numero 11982, joka on todistettu mahdottomaksi ratkaista. Laajemmissa, miljoonan jaon aineistoissa mahdottomiksi on osoitettu vain kourallinen jakoja.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos peli ei ratkea, syy on lähes aina jossain aiemmassa siirrossa – ei siinä, että jako olisi mahdoton. Yleisesti toistettu väite ”kaikki jaot ovat ratkaistavissa” ei siis pidä aivan paikkaansa, mutta hyvin lähellä sitä ollaan.
Mikä tekee pelistä kiinnostavan?
Koska kaikki kortit ovat näkyvissä ja lähes jokainen jako on ratkaistavissa, vapaakenttä-pasianssi muistuttaa enemmän loogista pulmapeliä kuin onnenpeliä. Onnistuminen riippuu ennen kaikkea siitä, miten siirrot suunnittelee.
Peli palkitsee harkintaa: kannattaa tutustua korttien sijaintiin ennen ensimmäisiä siirtoja ja miettiä siirtoja etukäteen. Vapaakenttien käyttö kannattaa harkita tarkkaan, sillä täyteen ahdetut vapaakentät rajoittavat nopeasti liikkumavaraa.
Jokainen jako on erilainen, joten peli tarjoaa uutta haastetta kerta toisensa jälkeen. Muihin mieltä harjoittaviin klassikkopeleihin voit tutustua katsauksessa klassikkopeleistä mielen harjoittamiseen.
Usein kysytyt kysymykset
Miten vapaakenttä-pasianssia pelataan?
Peliä pelataan 52 kortin pakalla. Kortit jaetaan kahdeksaan pystyriviin, ja tavoitteena on kerätä kaikki kortit neljään kotipinoon maittain ässästä kuninkaaseen. Apuna on neljä vapaakenttää, joihin mahtuu yksi kortti kerrallaan.
Kuinka monta vapaakenttää pelissä on?
Vapaakenttiä on neljä, ja jokaiseen mahtuu yksi kortti kerrallaan. Ne toimivat väliaikaisena säilytyspaikkana korttien järjestelyssä.
Ovatko kaikki jaot ratkaistavissa?
Eivät aivan kaikki, mutta lähes. Windowsin klassisen version 32 000 jaon joukosta vain jako numero 11982 on todistettu mahdottomaksi. Laajemmissakin aineistoissa mahdottomia jakoja on vain kourallinen.
Voiko vapaakenttä-pasianssia pelata muita vastaan?
Ei. Kyseessä on yhden pelaajan peli, jossa pelaaja ratkaisee jaon itse. Kilpailla voi korkeintaan epäsuorasti esimerkiksi ratkaisunopeudessa.
Miten pelissä voi kehittyä?
Harkitsemalla siirtoja etukäteen ja tutustumalla korttien sijaintiin ennen liikkeelle lähtöä. Vapaakenttien käyttöä kannattaa säännöstellä, sillä täydet vapaakentät rajoittavat liikkumavaraa.